The treatment of colorectal cancer depends on the stage of the cancer. The location of the tumor, its size, the extent of its spread and the general condition of the patient all influence the choice of treatment.
Surgery
Surgery is the most common carcinoma of the colon and rectum cancer treatment. The aim of surgery is to remove part of the bowel with tumor and the surrounding healthy tissue from the lymph node. The purpose of removing healthy tissue is to eliminate all individual cancer cells. Surgery is used either alone or in combination with radiation and chemotherapy.
Leikkaushoidossa on potilaan kannalta keskeistä, joudutaanko hänelle tekemään suoliavanne vai onko syöpä mahdollista poistaa siten, että suolen terveet päät ommellaan yhteen (anastomoosi), jolloin ulosteen normaali kulkureitti säilyy. Paksusuolen syövässä suolen päät voidaan yleensä liittää yhteen. Joskus kirurgi joutuu kuitenkin tekemään päivystysleikkauksessa suoliavanteen, joka myöhemmin suljetaan.
Peräsuolisyövässä saatetaan tehdä leikkauksessa ns. suojaava avanne, joka poistetaan, kun suoliliitos on parantunut. Lähellä peräaukkoa sijaitsevat syövät vaativat koko peräsuolen poiston, jolloin jäljelle jäävän paksusuolen loppupää viedään vatsanpeitteiden läpi ja uloste johdetaan keräilypussiin pysyväksi avanteeksi.
Radiation therapy
Sädehoito on suurenergistä ionisoivaa säteilyä, jota tuotetaan erillisessä sädehoitolaitteessa. Sädehoidossa pyritään tappamaan syöpäsoluja ja pienentämään kasvainta röntgensäteiden avulla. Se tuhoaa erityisesti jakautumisvaiheessa olevia soluja, joita syöpäkudoksessa on normaalikudosta enemmän.
Sädehoito on paikallishoitoa, joka vaikuttaa vain hoidetun alueen syöpäsoluihin. Sädehoito on kivutonta eikä tee potilasta radioaktiiviseksi. Sädehoidolla saattaa olla joitakin haittavaikutuksia, jotka riippuvat sädehoidon kohteesta eli säteilyä saaneista elimistä ja kudoksista, sädehoitojen määrästä ja potilaan saamasta kokonaissäteilyannoksesta. Haittavaikutuksiin kuuluvat ihon ja limakalvojen ärtymystä sekä mahdollisesti ripulia. Sädehoitoa käytetään yleensä vain peräsuolisyövän hoitoon, joko ennen leikkausta tai sen jälkeen. Sädehoitoa käytetään myös silloin, jos kasvainta ei ole ollut mahdollista poistaa leikkaushoidolla. Usein sädehoitoon liitetään myös solunsalpaajahoito.
Chemotherapy
Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Käytössä on useita kymmeniä eri lääkeaineita, jotka joko tappavat syöpäsoluja tai estävät niiden lisääntymisen. Suolistosyövän solunsalpaajahoito koostuu yleensä useista samanaikaisesti annettavista lääkkeistä. Tälläistä hoitomuotoa kutsutaan yhdistelmähoidoksi. Yhdistelmälääkitystä käytetään, koska eri lääkkeet vahingoittavat tai tappavat syöpäsoluja eri tavoin. Lääkkeiden yhteisvaikutuksen ansiosta voidaan tuhota enemmän syöpäsoluja kuin yksittäisillä lääkkeillä.
Solunsalpaajahoitoa annetaan paksu- tai peräsuolisyövän uusiutumista ennaltaehkäisevänä hoitona. Solunsalpaajahoitoa käytetään myös levinneen suolistosyövän hoitoon pienentämään kasvainta, vähentämään oireita ja hidastamaan taudin etenemistä.
Solunsalpaajien vaikutus ei rajoitu vain syöpäsolukkoon vaan ne vahingoittavat myös elimistön terveiden kudosten solujakautumista. Näitä solunsalpaajien muualle kuin syöpäkasvaimeen kohdistuvia vaikutuksia kutsutaan lääkkeiden haitta- tai sivuvaikutuksiksi. Tavallisimpia solunsalpaajahoidon haittavaikutuksia ovat suun limakalvojen kipeytyminen, ripuli, veren valkosolujen määrän lasku, väsymys ja pahoinvointi. Osa solunsalpaajista voi aiheuttaa myös neuropatiaa eli vaurioita ääreishermostoon. Yleisimpiä neuropatian oireita on tunnottomuus ja pistävä kipu sormissa ja jalkaterissä, kuumalle tai kylmälle herkistyminen sekä hienomotoriset ongelmat (sormia on vaikea käyttää tarttumiseen tai asioiden pitelemiseen).
Solunsalpaajien aiheuttamasta neuropatiasta on hyvin vähän suomenkielistä asiantuntijatietoa tarjolla, vaikka asia koskettaa monia syöpäpotilaita. Suosittelemmekin lisätiedon etsimiseen American Cancer Societyn selkeitä kotisivuja sekä neurologian dosentti Aki Hietaharjun 14.11.2018 pitämää avointa luentoa, jonka voi katsoa tämän linkin kautta: Neuropatialuento.
New medical treatments
Suolistosyövän hoito on kehittynyt suuresti kymmenen viime vuoden aikana. Perinteisten solunsalpaajien rinnalle on otettu käyttöön täsmälääkkeitä, joiden toiminta on räätälöity estämään jotain tiettyä molekyylitason tapahtumaa, josta syöpäsolut ovat riippuvaisia. Monia uusia lääkkeitä on myös kehitteillä. Pisimmällä kehitys on vasta-ainehoidoissa.
Vasta-ainehoidot
Vasta-aineet ovat lääkkeitä, jotka hakeutuvat tiettyyn kohdemolekyyliin. Vasta-aineen sitoutuminen kohteeseensa estää kohdemolekyylin toiminnan ja siten pysäyttää syöpäsolujen jakautumisen ja kasvaimen kasvun. Syöpäsolun pinnalle kiinnittynyt vasta-aine voi myös toimia merkkinä elimistön omalle immuunipuolustusjärjestelmälle siitä, että solu on epänormaali ja se pitää tuhota. Vasta-aineiden kohteiksi on valittu sellaisia molekyylejä, joiden tiedetään esiintyvän runsaana syöpäsolukossa, mutta joita havaitaan vain pieniä määriä elimistön muissa kudoksissa. Kohteen tarkalla valinnalla pyritään siihen, että vasta-ainelääkkeillä olisi vähemmän terveisiin kudoksiin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia kuin perinteisillä solunsalpaajilla.
Jälkiseuranta
Paksu- ja peräsuolen syövän uusiutuma voi ilmaantua paikallisesti entisen emokasvaimen lähelle tai etäpesäkkeinä esim. vatsaonteloon, maksaan, keuhkoihin tai munasarjoihin. Harvinaisempia ovat luustossa tai aivoissa sijaitsevat etäpesäkkeet. Hoidon jälkeen aloitettaviin seurantakäynteihin kuuluu tähystystutkimuksia, joiden tarkoituksena on havaita suolen liitoskohdan uusiutumat sekä mahdollisten uusien syöpien ilmaantuminen mahdollisimman varhain. Seurantakäynneillä seurataan myös kasvaimen merkkiainetasoa verikokeiden avulla. Jos merkkiainepitoisuus suurenee tai potilaalla on uusiutumiseen viittaavia oireita, tehdään laajempia tutkimuksia. Viiden vuoden kuluttua seurantakäynnit voidaan lopettaa, jos potilaalla ei ole pahanlaatuisia löydöksiä.