Paksu- ja peräsuolisyövän hoitotapa määräytyy syövän vaiheen mukaan. Kasvaimen paikka, koko, leviämisaste sekä potilaan yleiskunto vaikuttavat hoidon valintaan.
Leikkaushoito
Kirurgia eli leikkaus on yleisin paksu- ja peräsuolen syövän hoitokeino. Leikkaushoidon tavoitteena on poistaa kasvaimen sisältävä suolen osa sekä ympäröivää tervettä kudosta imusolmukkeineen. Terveen kudoksen poistamisella pyritään siihen, että kaikki yksittäisetkin syöpäsolut saadaan hävitettyä. Leikkaushoitoa käytetään joko yksin tai yhdistettynä säde- ja solunsalpaajahoitoon.
Leikkaushoitoon voi kuulua pysyvän tai väliaikaisen avanteen teko
Leikkaushoidossa on potilaan kannalta keskeistä, joudutaanko hänelle tekemään suoliavanne vai onko syöpä mahdollista poistaa siten, että suolen terveet päät ommellaan yhteen (anastomoosi), jolloin ulosteen normaali kulkureitti säilyy. Paksusuolen syövässä suolen päät voidaan yleensä liittää yhteen. Joskus kirurgi joutuu kuitenkin tekemään päivystysleikkauksessa suoliavanteen, joka myöhemmin suljetaan.
Peräsuolisyövässä saatetaan tehdä leikkauksessa ns. suojaava avanne, joka poistetaan, kun suoliliitos on parantunut. Lähellä peräaukkoa sijaitsevat syövät vaativat koko peräsuolen poiston, jolloin jäljelle jäävän paksusuolen loppupää viedään vatsanpeitteiden läpi ja uloste johdetaan keräilypussiin pysyväksi avanteeksi.
Lisätietoa avanteista
Lisätietoa avanteista löytyy Avannehoitajien kotisivuilta, josta löytyy potilasohjeet avannetyypeittäin: Potilasohjeet avanne – ja vastaavasti leikatulle
Myös avanne- ja vastaavasti leikattujen potilasjärjestö Finnilco ry:n kotisivuilta löytyy runsaasti tietoa avanteista: Finnilco ry
Sädehoito
Sädehoito on suurenergistä ionisoivaa säteilyä, jota tuotetaan erillisessä sädehoitolaitteessa. Sädehoidossa pyritään tappamaan syöpäsoluja ja pienentämään kasvainta röntgensäteiden avulla. Se tuhoaa erityisesti jakautumisvaiheessa olevia soluja, joita syöpäkudoksessa on normaalikudosta enemmän.
Sädehoito on paikallishoitoa, joka vaikuttaa vain hoidetun alueen syöpäsoluihin. Sädehoito on kivutonta eikä tee potilasta radioaktiiviseksi. Sädehoidolla saattaa olla joitakin haittavaikutuksia, jotka riippuvat sädehoidon kohteesta eli säteilyä saaneista elimistä ja kudoksista, sädehoitojen määrästä ja potilaan saamasta kokonaissäteilyannoksesta. Haittavaikutuksiin kuuluvat ihon ja limakalvojen ärtymystä sekä mahdollisesti ripulia. Sädehoitoa käytetään yleensä vain peräsuolisyövän hoitoon, joko ennen leikkausta tai sen jälkeen. Sädehoitoa käytetään myös silloin, jos kasvainta ei ole ollut mahdollista poistaa leikkaushoidolla. Usein sädehoitoon liitetään myös solunsalpaajahoito.
Solunsalpaajahoito
Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Käytössä on useita kymmeniä eri lääkeaineita, jotka joko tappavat syöpäsoluja tai estävät niiden lisääntymisen. Suolistosyövän solunsalpaajahoito koostuu yleensä useista samanaikaisesti annettavista lääkkeistä. Tälläistä hoitomuotoa kutsutaan yhdistelmähoidoksi. Yhdistelmälääkitystä käytetään, koska eri lääkkeet vahingoittavat tai tappavat syöpäsoluja eri tavoin. Lääkkeiden yhteisvaikutuksen ansiosta voidaan tuhota enemmän syöpäsoluja kuin yksittäisillä lääkkeillä.
Solunsalpaajahoitoa annetaan paksu- tai peräsuolisyövän uusiutumista ennaltaehkäisevänä hoitona. Solunsalpaajahoitoa käytetään myös levinneen suolistosyövän hoitoon pienentämään kasvainta, vähentämään oireita ja hidastamaan taudin etenemistä.
Solunsalpaajat vaikuttavat myös terveisiin kudoksiin
Solunsalpaajien vaikutus ei rajoitu vain syöpäsolukkoon vaan ne vahingoittavat myös elimistön terveiden kudosten solujakautumista. Näitä solunsalpaajien muualle kuin syöpäkasvaimeen kohdistuvia vaikutuksia kutsutaan lääkkeiden haitta- tai sivuvaikutuksiksi. Tavallisimpia solunsalpaajahoidon haittavaikutuksia ovat suun limakalvojen kipeytyminen, ripuli, veren valkosolujen määrän lasku, väsymys ja pahoinvointi.
Solunsalpaajat voivat aiheuttaa neuropatiaa
Osa solunsalpaajista voi aiheuttaa myös neuropatiaa eli vaurioita ääreishermostoon. Yleisimpiä neuropatian oireita on tunnottomuus ja pistävä kipu sormissa ja jalkaterissä, kuumalle tai kylmälle herkistyminen sekä hienomotoriset ongelmat (sormia on vaikea käyttää tarttumiseen tai asioiden pitelemiseen).
Solunsalpaajien aiheuttamasta neuropatiasta on hyvin vähän suomenkielistä asiantuntijatietoa tarjolla, vaikka asia koskettaa monia syöpäpotilaita. Suosittelemmekin lisätiedon etsimiseen American Cancer Societyn selkeitä kotisivuja sekä neurologian dosentti Aki Hietaharjun 14.11.2018 pitämää avointa luentoa, jonka voi katsoa tämän linkin kautta: Neuropatialuento.
Yksi suolistosyövän solunsalpaajahoidossa käytettävistä lääkeaineista on kapesitabiini, josta Hyks Syöpäkeskus on tehnyt videon.
Uudet lääkehoidot
Suolistosyövän hoito on kehittynyt suuresti kymmenen viime vuoden aikana. Perinteisten solunsalpaajien rinnalle on otettu käyttöön täsmälääkkeitä, joiden toiminta on räätälöity estämään jotain tiettyä molekyylitason tapahtumaa, josta syöpäsolut ovat riippuvaisia. Monia uusia lääkkeitä on myös kehitteillä. Pisimmällä kehitys on vasta-ainehoidoissa.
Vasta-ainehoidot
Vasta-aineet ovat lääkkeitä, jotka hakeutuvat tiettyyn kohdemolekyyliin. Vasta-aineen sitoutuminen kohteeseensa estää kohdemolekyylin toiminnan ja siten pysäyttää syöpäsolujen jakautumisen ja kasvaimen kasvun. Syöpäsolun pinnalle kiinnittynyt vasta-aine voi myös toimia merkkinä elimistön omalle immuunipuolustusjärjestelmälle siitä, että solu on epänormaali ja se pitää tuhota. Vasta-aineiden kohteiksi on valittu sellaisia molekyylejä, joiden tiedetään esiintyvän runsaana syöpäsolukossa, mutta joita havaitaan vain pieniä määriä elimistön muissa kudoksissa. Kohteen tarkalla valinnalla pyritään siihen, että vasta-ainelääkkeillä olisi vähemmän terveisiin kudoksiin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia kuin perinteisillä solunsalpaajilla.
Jälkiseuranta
Paksu- ja peräsuolen syövän uusiutuma voi ilmaantua paikallisesti entisen emokasvaimen lähelle tai etäpesäkkeinä esim. vatsaonteloon, maksaan, keuhkoihin tai munasarjoihin. Harvinaisempia ovat luustossa tai aivoissa sijaitsevat etäpesäkkeet. Hoidon jälkeen aloitettaviin seurantakäynteihin kuuluu tähystystutkimuksia, joiden tarkoituksena on havaita suolen liitoskohdan uusiutumat sekä mahdollisten uusien syöpien ilmaantuminen mahdollisimman varhain. Seurantakäynneillä seurataan myös kasvaimen merkkiainetasoa verikokeiden avulla. Jos merkkiainepitoisuus suurenee tai potilaalla on uusiutumiseen viittaavia oireita, tehdään laajempia tutkimuksia. Viiden vuoden kuluttua seurantakäynnit voidaan lopettaa, jos potilaalla ei ole pahanlaatuisia löydöksiä.
Lisätietoja
Keväällä 2019 julkaistiin Suomen ensimmäinen kansallinen suolistosyövän hoitosuositus, jonka tarkoituksena on parantaa kolorektaalisyöpäpotilaiden eloonjäämisennustetta ja elämänlaatua sekä varmistaa potilaiden yhdenvertainen kohtelu ja hoidon hyvä laatu riippumatta potilaan asuinpaikasta. Hoitosuositus on suunnattu lääkäreille, mutta vapaasti luettavissa oleva suositus palvelee myös potilaita ja heidän läheisiään antamalla kuvan suolistosyöpäpotilaan hoitopolusta.
Pääset lukemaan hoitosuosituksen tästä: Kolorektaalisyövän kansallinen hoitosuositus